Timmi juoksee!

Timmi juoksee!

(Anni Vikla, ohjaaja )

On ollut Timmin ensimmäinen juoksuryhmä, jonka kanssa olemme treenailleet noin neljän kuukauden ajan tavoitettamme varten. Toiminta käynnistyi toukokuun alussa ja treenauksen päätavoitteena meillä on ollut Kuopio maratonilla (2.9.) erilaiset matkat ja erilaiset aikatavoitteet. Nyt, kun homma on saatu pakettiin, on hyvä hetki kertoa miten hommat ovat sujuneet ja miten niiden tavoitteiden kanssa sitten oikein kävikään!

Juoksuryhmään mukaan lähteneiden treenitausta ja lähtötaso oli vetäjän näkökulmasta kirjava. Mukana ryhmässä oli niitä, ketkä ovat juosseet ja treenailleet enemmänkin jo ennen juoksuryhmään tuloa, sitten toisessa päässä ne ketkä lähtivät ryhmään mukaan käytännössä nollista eli takana enemmänkin satunnaista ja vähäistä liikuntaa, ja ehkä jokunen ryhmäläinen sitten tältä väliltä. Alkuviikkojen aikana ilmassa oli havaittavissa alkuun liittyvää jännitystä, myöskin ehkä epäilyksiä omista mahdollisuuksista ja treenien sujumisesta, aikatauluista ja omasta motivaatiosta sekä sen säilymisestä.   Jännityksistä huolimatta yhteistä kaikille jo tässä alkuvaiheessa oli kuitenkin selkeä innostus ja asiaan sitoutumisen fiilis, hyvä asenne ja tahtotila ruveta hommiin. Tämä oli todella hienoa huomata ja kaiken kaikkiaan paras lähtökohta lähteä eteenpäin.

Treenien ohjelmoinnit syntyivät juoksijoiden taustojen ja tavoitteiden perusteella. Ohjelmoinnit ja rungon treeniohjelmalle laati vetäjä, mutta matkan varrella ohjelmoinneissa on toki tapahtunut pientä elämistä ja muokkaamista, mitä sitten ryhmäläiset ovat itse tehneet omaan elämäntilanteeseen sopivammaksi. Ohjelmoinneissa ja treeneissä painotimme ensimmäiset kaksi kuukautta ihan peruskestävyyden kehittämistä, jolloin treenit tapahtuivat pääsääntöisesti aika kevyellä tasolla, ollen ehkä enemmän sitä peruslenkkiä ja tasavauhtisempaa menoa. Nyt viimeiset kaksi kuukautta ennen tavoitetta on painotettu peruskestävyyden ohella vauhtia ja vauhtikestävyyttä, jolloin treenit ovat muuttuneet astetta kovemmiksi. Ideana on ollut kuitenkin läpi harjoittelun, että teemme eri tehoilla toteutettuja erilaisia lenkkejä ja erilaisia harjoituksia. Juoksu on parhaillaan hyvin monipuolista treenaamista ja tällä tavoin on pyritty saamaan ryhmäläisille tuntumaa juoksuharjoittelun monipuolisuuteen ja tuomaan ryhmäläisille ideoita myös omaan tulevaisuuden harjoitteluun.

Treenit toteutuivat pitkälti ohjelmoinnin mukaan, niin että meillä oli yhteistreenejä matkan varrella melkoinen liuta ja sitten loppu harjoittelu tapahtui jokaisen omaan elämään sopeutuvan aikataulun mukaisesti. Erityisesti yhteistreeneissä teimme kovia treenejä, koska ryhmässä on voimaa ja juoksuryhmään muodostunut hyvä yhteishenki ja tsemppi fiilis helpottivat kovien treenien tekoa. Yhdessä saimme kovista treeneistä enemmän irti ja se kyllä näkyi, aivan huippu tsempillä tehtyjä treenejä joka ikinen kerta. Kovissa treeneissä tehdyt itsensä voittamiset ja omatoimisissa treeneissä sujuneet lenkit ja harjoitukset antoivat hyvää fiilistä ja uskoa jatkaa harjoittelua satunnaisista huonoista päivistä ja epäilyksistä, jopa epätoivon hetkistä, huolimatta. Voinkin kehua ryhmäläisiä kyllä hienosta tsempistä ja sitkeästä harjoittelusta, vaikka kaikki ei mennytkään ehkä ihan putkeen…

Haasteita tälläkin matkalla on kohdattu ja kyllähän sitä neljään kuukauteen ja tällaiseen porukkaan paljon mahtuukin. Haasteet ovat näyttäytyneet ryhmäläisille ehkä ennen kaikkea erilaisina vaivoina. Vaivoihin on kuitenkin saatu hoitoa ja huomiota, ja täten hommat ovat jatkuneet vaivat huomioon ottaen ja tarvittaessa harjoittelua muokaten. Haasteena voisi pitää myös silloin tällöin rakoillutta harjoittelumotivaatiota. Harjoittelumotivaation rakoileminen ja huonot päivät kuuluvat tietyllä tavalla mielestäni luonnollisesti tavoitteelliseen treenaamiseen. Treenaaminen ei parhaimmillaankaan ole ainaista ilotulitusta ja huippu treenejä, oleellista on se miten tuohon itse suhtautuu, heittääkö pyyhkeen kehään vai toteaako että hommat jatkuu vaikka joskus onkin huono päivä.  Erittäin ymmärrettävää se on silloin vielä, kun on ylimääräistä vaivaa.

Parasta ryhmässä on näin vetäjän näkökulmasta ollut tekemisen meininki ja hyvä yhteisfiilis sekä ryhmäläisten kehittyminen, jota voi tarkastella tietysti ihan fyysisen kunnon kehittymisen kautta, mutta myös ahaa elämyksinä ja henkisenä kasvuna. On ollut mahtavaa huomata miten ryhmäläisten kunto on kehittynyt ja sen myötä ryhmäläiset ovat ehkä esimerkiksi juosseet matkan, joka on aikaisemmin tuntunut mahdottomalta ajatukselta tai ovat jaksaneet juosta pitkiäkin matkoja kovempaa vauhtia kuin koskaan aikaisemmin. Huomata, miten ryhmäläiset ovat peilanneet juoksuryhmän aikaista harjoitteluaan esimerkiksi aikaisempaan tekemiseen ja saaneet tätä kautta toivottavasti jotain uutta omaan tekemiseen ja niitä ahaa elämyksiä. On ollut hienoa nähdä, miten aikaisemmin ehkä ennen mukavuusalueellaan liikkuneet ihmiset ovat uskaltaneet omissakin treeneissä haastaa itseään uudelle tasolle. On ollut mahtavaa nähdä miten tavoitteellinen treenaaminen on hyvällä suunnittelulla tullut osaksi jokaisen arkea, vaikka kaikilla on omat kiireensä, työt, perheet ja arjen pyöritys. Ennen kaikkea on ollut mahtava nähdä liikunnan riemun löytyminen ja se mahtava fiilis mitä onnistunut liikunta parhaimmillaan on niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Noh mites meille sitten kävi niiden tavoitteiden kanssa…

Maraton päivä alkoi meidän ryhmän osalta kyllä hyvin jännittyneissä tunnelmissa. Itse juoksutapahtuma oli jo pelkästään jännittävä, mutta meillä myös lisäjännitystä toi muutaman kohdalla se, että kestääkö jalat maaliin asti. Olimme hyvissä ajoin paikalla hiomassa strategioita ja valmistautumassa juoksuun. Hyvällä tsempillä siirryimme lähtöviivalle. Puolimaraton ja maraton starttasivat yhtä matkaa liikkeelle (10 km juoksijana Kerttu lähti liikkeelle vasta klo 13), joten ryysis lähtöalueella oli melkoinen.  Strategiana meillä oli kaikilla lyöttäytyä jonkun aikajäniksen matkaan (jänis-juoksijoilla on joku tavoite aika jota silmällä pitäen he vetävät reitin läpi tiettyä vauhtia ylläpitäen).  Osalla tämä onnistui hyvin, mutta esimerkiksi 1.45 ja 2.00 jänikset lähtivät tosi kovasti liikkeelle ja näiden kohdalla jänis-strategia ei toteutunut ihan täydellisesti.

Juoksujen yksityiskohtaiset selostukset jääköön juoksijoille itselleen kerrottaviksi,  mutta matkan varrelle mahtui kokonaisuudessaan huippuhetkiä ja sujuvaa juoksua, jokunen vaikeampikin hetki, jokunen ärräpää, hyvää musaa ja fiilistä, kasa huonoksi todettuja pahvimukeja ja monen monta hikipisaraa. Reitti todettiin yhteen ääneen rankaksi monien mäkien ja jatkuvan asfaltin takia, joten sitäkin hienommalta tuntui, kun kaikki meistä selvisi maaliin.  Josko ryhmäläisillä oli ennen juoksua epäilyksiä liittyen omaan suoritukseensa ja sen onnistumiseen, niin ne epäilykset kaikki ryhmäläiset jättivät matkan varrelle. Huikeita itsensä haastamisia ja voittamisia tarjoili meille Kuopio maratonin reitti!

Kaikkien ryhmäläisten suoritukset:

Katja 21 km aikaan 1.47.20 ja yleisen sarjan 15.sija (mielettömän kovan vedon veti Katja hyvin kulkeneella juoksulla, käsittämätön veto!)

Suvi 21 km aikaan 2.02.25 (Suvin eka puolimaraton ja yleensä näin pitkän matkan juoksu; huikee aika!)

Henna 21 km aikaan 2.24.19 (ennen tätä juoksua alla noin 4 viikon juoksutauko muutamaa lenkkiä lukuun ottamatta, eli mahtava suoritus!)

Kati 21 km aikaan 2.25.22 (tää oli huikee! Meni täysin Katin tavoitteen ja suunnitelman mukaan)

Raija 21 km aikaan 2.32.41 (oman enkan parannus noin 5 minuutilla eli aivan huippu!)

Kerttu 10 km aikaan 57.56 (tavoite oli alle 60 min ja sinne mentiin ehkä pienistä epäilyksistä huolimatta, huikee!)

Sanna 42 km aikaan 4.45.39 maaliin asti ekalla kokonaisella maratonilla! Huikee, ei voi muuta sanoa!

Vetäjälle, ja veikkaan, että myös ryhmäläisille, tämä oli aika tunnepitoinen päivä. Miten voikaan mennä niin paljon kylmiä väreitä ja riemun fiiliksiä yhden päivän aikana kropasta läpi, toisaalta myös haikeutta ja jokunen tippa linsissä hetki, ettei sellaista uskoisikaan. Suuri kiitos kaikille ryhmäläisille koko matkasta!