Iiro Pakarinen Goes America

Jaa Facebookissa:

Moi kaikki Timmiläiset!!

Se olis aika kirjoitella kuulumisia täältä Ameriikan suunnilta. Nyt on tosiaan noin 2,5kk mennyt kun matkaan lähdin ja aivan mahtava kokemus on ollut tähän mennessä!
Elokuun puolivälissä siis lensin Edmontoniin hyvissä ajoin treenailemaan, totuttelemaan ja tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Asuin sellaisessa mukavassa huoneistohotellissa toisen suomalaisen Jesse Joensuun ja ruåttin pojan Anton Landerin kanssa. Noista kahdesta äijästä oli ja on vieläkin suunnattomasti ollut apua tällä matkalla. Jesse pelasi Oilersissa jo viime vuonna ja Anton on ollut organisaatiossa kolme vuotta, joten molemmat äijät tietää miten hommat toimii! No siinä treenailtiin muiden Oilersin sopimuspelaajien kanssa noin kuukausi ennenkuin alkoi training camppi. Maanantaista perjantaihin treenattiin kahdesti päivässä. Aamuisin tehtiin yleensä joku puntti tai muu vastaava oheisharjoitus. Iltapäivästä vedettiin sit jäätreenit joissa alkuun oli varmaan joku alle 10 äijjää ku kaikki pelaajat ei ollut vielä tullut kaupunkiin. Lauantai oli rappuspäivä, mikä oli todella kova treeni!! Harjoitus kesti vain jonkun 30 min mut kyllä siinä laatta maistu monesti suussa, niinku pitääkin 😀 Tolla kaavalla vedettiin camppiin asti! Siinä vielä hyvä omatoiminen kesä alla ni pääs alottaa leirin kyl hyvässä kunnossa!
Training camppi alkoi testipäivällä mihin kuului pyörätestejä, luistelutesti ja kaikki mahdolliset lääkäritestit et ollaan varmoja et oot kunnossa. Siinä meni ihan koko päivä, en ole varmaan ikinä ollut noin tarkoissa lääkäritutkinoissa mut se kuuluu tähän hommaan. Siinä kovasti treenailtiin ja pelattiin muutamat harkkapelit Calgaryä ja Chicagoa vastaan ja olihan se ihan mahtavaa pelata tollasia jengejä vastaan vaikka ei niillä ihan parhaat äijät ollutkaan mukana. Pari viikkoa olin siinä Oilersin mukana ja Chicago pelin jälkeisenä päivänä sit GM:n ja koutsin juttusille et nyt olis lähtö sit tonne Oklahoma Cityyn eli Oilersin farmijengiin Oklahoma City Baronsiin.
Seuraavana päivänä lento ja samantien täällä sit arkeen kiinni. Pelattiin pari harkkapeliä myös täällä ennen kuin sarja alkoi ja se ensimmäinen jäi kyllä mieleen matkustuksen osalta. Peli oli muistaaksen perjantaina joskus klo 19 ja lähdettiin bussilla ajelee samana päivänä aamulla Texasiin joku 6h! Oli nimittäin kuuluisat “bussijalat” pelissä. No muistaakseni kuitenkin voitettiin! 🙂
Sarja lähti täältä vähän yskähdellen käyntiin mut nyt kuitenkin ollaan koko sarjassa kolmansia ja omassa divisioonassa ykkösenä. Tässä on kaks joukkuetta San Antonio ja Texas ketä vastaan pelataan koko sarjassa molempia vastaan 16 kertaa. Tulee naamat tutuiks 🙂 Ja ne on ainoat paikat mihin mennään bussilla, muualle lennetään. Oma pelaaminenkin on lähtenyt ihan ok menemään mut vaikka pisteitä on tullutkin ni joukkueurheiluu tää on ja hyvä et ollaan nyt viime peleistä pystytty hyvin kaivamaan pisteitä.
Muuten elämä täällä on mennyt hyvin paitsi tietysti ikävä painaa koko ajan kun Ida ja lapset on vieläkin Suomessa. Ei oo ihan helppoo ottaa lentoja tänne kahden alle kaksivuotiaan kanssa. Sekin vielä et ne lennot on kahdella välilaskulla. Mut näillä näkymin he saapuvat ennen joulua joko minun tai Idan vanhempien kanssa 🙂 Sitä päivää odotetaan kun kuuta nousevaa! Onneksi kuitenkin muuan Skype on keksitty ja se on ollutkin melkein jokapäiväisessä käytössä.
Asustelen tässä vielä hotellissa, missä on onneksi keittiö ni voi vähän kokkailla välillä. Muutan vuokra-asuntoon tässä ihan lähipäivinä-ONNEKSI! Alkaa jo riittää tää hotellielämä!
Kovaa teen täällä joka päivä hommia ja peleissä koittaa laittaa parasta pöytään et pääsis kokeilee siipiään myös tuolla NHL:n puolella. Se päivä tulee vielä mä uskon siihen!
Tähän loppuun vielä haluun kiittää noita kahta herraa jotka aikaisemmin mainitsin! Ja varsinkin tämä Ruotsin poeka joka on nytkin mun kans täällä Oklahomassa! Ei oo tarvinnu paljon muilta apuja kysellä, aivan mahtava jätkä! En tienny et ruotsista tulee noin hyvii äijii!! haha vitsi vitsi! Mut tottakai isoin kiitos menee sinne Suonenjoelle Idalle joka pyörittää ja pitää perheen pystyssä siellä päässä <3 Voin kertoo et ei moni pystys samaan. Tietysti se on etu et molempien vanhemmat asuu siellä, joten on myös auttavia käsiä kun niitä tarvitaan. Eiköhän tossa ollut tekstiä jo ihan tarpeeks 🙂 Lueskelin muuten Facebokista tästä Timmin Sali-Aamupala yhdistelmästä, mikä on aivan mahtavaa! Siitä kyllä peukut Tumpille, toivottavasti siitä tulee jollain tapaa pysyvää ja ihmiset tätä myös käyttäisivät 🙂 Oikein hyvää loppusyksyä/alkutalvea kaikille Timmiläisille! Nyt on paras aika mennä salille ku pimeys ja kylmyys tulee. Sieltä se hyvä olo tulee ja virkistää mieltä ja kehoa pimeyden keskellä! 🙂 Kirjoittelen taas uudestaan kun aika menee eteenpäin! Kiitos! Terveisin Iiro

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *